Milloin siviilihautajaiset?
Apua omaisille ja ammattilaisille
Paitsi omaisille, epätietoisuus vainajan toiveista aiheuttaa usein päänvaivaa myös hoitolaitosten henkilökunnalle. Laitosten perinteisistä käytänteistä osa on yhteen katsomukseen sidottuja ja siten ristiriidassa monen hoidettavan oman vakaumuksen kanssa, ja useinkin potilaalta itseltään on mahdotonta kysyä hänen toivomuksiaan.
Lompakosta löytyvä kortti helpottaa näin myös hoitajien työtä, kun nämä voivat joko jättää tilanteeseen sopimattoman toimenpiteen kokonaan tekemättä tai korvata sen sopivammalla (esimerkiksi kutsua papin sijaan paikalle sairaalapsykologin, tai virsien asemesta laittaa soimaan muuta rauhallista musiikkia).
Samoin papin työtä helpottaa tieto vainajan omasta tahdosta. Niin sairaalapappi kuin seurakunnan paimenkin on vain harvoin itse tuntenut kyseisen henkilön. Siksi pappi on joutunut pelkästään omaisten kertoman varassa päättelemään, olisiko vainaja siitä huolimatta toivonut kirkollista siunausta, ettei hän halunnut kuulua kirkkoon.
Niinpä vainajan oma selkeä, kirjallinen tahdonilmaus on papille suureksi avuksi, mikäli joku omaisista syystä tai toisesta kuitenkin pyytäisi kirkollista ruumiinsiunausta. Omainen ei näet ehkä muista suullisesti kenties kauankin sitten lausuttua toivomusta, tai on tulkinnut sen eri tavalla kuin lausuja on tarkoittanut, tai ei ajattele sen enää olevan voimassa.
Sen lisäksi, että jokainen pappi - kuten jokainen omainenkin - varmasti haluaa toimia eettisesti oikein, kyseessä on myös juridinen kysymys: mikäli pappi siunaisi vainajan tietäen toimituksen olevan vastoin tämän eläessään ilmaisemaa vakaumusta, hän syyllistyisi virkarikokseen (Kirkkojärjestys, § 23).
Jäsenyys on tahdonilmaus!
Kaikkien katsomusten kesken vallinnee yksimielisyys siitä, että hautajaisjärjestelyjen tulee perustua vainajan omaan tahtoon ja vakaumukseen. Ensisijaisena tahdonilmauksena olisi luontevinta pitää uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyyttä tai jäsenyyden puuttumista:
Jos ihminen on kuolinhetkellään kuulunut johonkin uskontokuntaan, jäsenyyttä tulee pitää hänen tahdonilmauksenaan myös hautaustavan suhteen, ellei hän ole erikseen toisin toivonut.
Vastaavasti ihmisen, joka ei kuolinhetkellään kuulunut mihinkään uskontokuntaan, hautajaiset tulee järjestää siviilitavalla, ellei hän ole erikseen toisin toivonut.
Uskonnonvapauden toteutuminen edellyttää, että edellä mainittu yksinkertainen periaate mahdollisimman pian vakiintuisi käytännöksi. Siihen mennessä kortin julkaisijat toivovat "Tahdon siviilihautajaiset" -hautausohjekortin omalta osaltaan auttavan ihmisiä kunnioittamaan toistensa katsomusoikeuksia silloinkin, kun nämä eivät enää itse ole niitä puolustamassa.