Milloin siviilihautajaiset?
Apua omaisille ja ammattilaisille
Mahdollinen epätietoisuus vainajan toiveista aiheuttaa usein päänvaivaa myös hoitolaitosten tai hoivakotien henkilökunnalle. Osa perinteisistä käytänteistä on ev.-lut. kirkon katsomukseen sidottuina ristiriidassa monen hoidettavan vakaumuksen kanssa, eikä asukkaalta tai potilaalta aina ole enää mahdollista kysyä hänen toivomuksiaan.
Lompakosta löytyvä kortti tai toivomuslomake henkilötietojen joukossa helpottaa näin myös hoitajien työtä, kun nämä voivat kuolemantapauksen jälkeen jättää uskonnolliset rituaalit tekemättä ja mahdollisesti laittaa soimaan muuta rauhallista musiikkia virsien sijaan. Tieto toiveista auttaa luonnollisesti myös hautaustoimistoja suuntautumaan siviilihautajaisten järjestelyihin.
Samoin papin työtä helpottaa kirjallinen tieto vainajan katsomuksista ja toiveista, jos omaiset jostain syystä pyytävät kirkollista siunausta hautajaisiin. Muutoin pappi voi joutua pelkästään omaisten kertoman varassa päättelemään, olisiko vainaja toivonut kirkollista hautausta, vaikka hän ei halunnut kuulua kirkkoon.
Niinpä vainajan selkeä kirjallinen tahdonilmaus on omaisille ja mahdollisesti myös papille suureksi avuksi. Omaiset eivät aina muista suullisesti lausuttua toivomusta tai ovat tulkinneet sen eri tavalla kuin lausuja on tarkoittanut taikka ajattelevat, että se enää olisi voimassa.
Sen lisäksi, että omaiset ja pappi haluavat toimia eettisesti oikein, kysymys on myös lain määräyksestä. Jos pappi siunaisi vainajan tietäen toimituksen olevan vastoin tämän eläessään ilmaisemaa katsomusta, hän syyllistyisi virkarikokseen.
Jäsenyys ja jäsenyyden puuttuminen ovat tahdonilmauksia
Kaikkien katsomusten kesken vallinnee yksimielisyys siitä, että hautajaisjärjestelyjen tulee perustua vainajan omaan katsomukseen ja toiveisiin. Ensisijaisena tahdonilmauksena on luontevinta pitää uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyyttä tai jäsenyyden puuttumista:
Jos ihminen on kuolinhetkellään kuulunut johonkin uskontokuntaan, jäsenyyttä tulee pitää hänen tahdonilmauksenaan myös hautaustavan suhteen, ellei hän ole erikseen toisin toivonut.
Vastaavasti ihmisen, joka ei kuolinhetkellään kuulunut mihinkään uskontokuntaan, hautajaiset tulee järjestää ilman uskonnollisia seremonioita, siviilitavalla, ellei hän ole erikseen toisin toivonut.
Uskonnonvapauden toteutuminen edellyttää, että edellä mainittu yksinkertainen periaate mahdollisimman pian vakiintuu käytännöksi. Nopeuttakoon "Tahdon siviilihautajaiset" -hautausohjekortti lomakkeineen osaltaan kehitystä, jonka päämääränä on että hautausjärjestelyissä aina kunnioitetaan vainajan katsomusta.